Lauri Vuorinen pääsi unelmakeikalle Pariisiin
Olympiatason maastohiihtäjä Lauri Vuorinen puurtaa Pariisin kesäkisoissa pitkää päivää. Hän työskentelee Olympiakomitean kuvaajana yhdessä kisatapahtumia pidempään valokuvanneen Jesse Väänäsen kanssa.
Kaksissa viime talviolympialaisissa Suomea edustanut Vuorinen on ennättänyt 400-millisen lainaobjektiivin kanssa moneen kilpailutapahtumaan kisojen alkupuolella. Työn jälki näkyy tuotannon lisäksi myös kehossa.
Vuorinen kaatui kuvauskeikalla, ja toinen polvi on vereslihalla.
Vuorisen harrastus alkoi muuttua vähitellen totisemmaksi viisi vuotta sitten.
– Ostin pikkujärkkärin (järjestelmäkamera). Kuvaaminen oli heti kivaa. Sitten kuvauskärpänen puraisi, ja harrastus lähti lapasesta, Vuorinen nauraa.
– Nyt kamera on mukana myös kisareissuilla ja harjoitusmatkoilla.
Kuvaan kisoissa, jos en ole itse hiihtämässä, ja olen saanut myytyä kuvia. Maksan myynnillä osan urheilubudjetistani.
Vuorinen on ennättänyt kuvata monenlaisia tilaisuuksia, mutta urheilu tuntuu läheiseltä ja turvalliselta kuvausympäristöltä.
– Urheilu, ihmiset, hetket, Vuorinen luettelee suosikkikohteitaan.
– Tykkään olla taka-alalla ja seurata katsomon reunalta tilanteita.
Monta uutta lajia
Pariisin olympialaisia Vuorinen kiittelee “unelmakeikaksi”.
Hän kuvaa kisoja kaksi viikkoa, muttei aivan kisojen loppuun asti.
– Pääsen kuvaamaan urheilua kaikkein korkeimmalla tasolla, ja saan kuvata monia lajeja, joita en ole ikinä kuvannut, Vuorinen ihastelee.
Vuoriselle uusia lajeja ovat olleet kenttäratsastuksen koulu-osuus, judo, maastoratsastus, uinti ja nyrkkeily. Urheilun lisäksi hän käynyt kuvaamassa keskustan nähtävyyksiä.
Kuvaajana Vuorisella tuntuu olevan tervettä itsekritiikkiä.
On tullut ihan hyviä “näpsyjä” muttei täysosumaa. Ja hän haluaa kehittyä niin, että jälki olisi persoonallista.
– Tykkäisin siitä, että kuvat tunnistettaisiin minun ottamiksi. Jälkikäsittelen kuvia aika paljon, mutta pyrin siihen, että ne näyttävät silti luonnollisilta, Vuorinen arvioi kuvaustapaansa.
– Urheilussa minulle on tärkeää, että urheilu ja urheilijat näyttävät hyviltä.
Kuvan pitää olla myös suorituksen mukainen. Jesse on vaikuttanut minuun paljon. Hän on kuvaajana minulle esikuva.
Tavoitteena ammatti
Vuorinen aloitti valokuvauksen harrastuksena, mutta nykyisin hän kaavailee vakavissaan, että siitä tulisi ammatti hiihtouran jälkeen.
– Tykkään tästä niin, ettei se välttämättä edes tuntuisi työltä. Mutta vuodet näyttävät, miten käy.
Edes olympia-arki ei ole murtanut Vuorisen intoa.
Kuvaaminen helteisessä Pariisissa on uuvuttavaa työtä.
Paita kastuu hiestä läpimäräksi jopa huippu-urheilijalla.
– Raskasta työtä tämä on, Vuorinen vahvistaa.
– On kuuma, kiire, tulee paljon matkustusta kisapaikalta toiselle, kalustoa pitää kuljettaa koko ajan mukana, ja töitä tehdään aamusta iltaan. Pitää tehdä paljon myös taustatyötä varsinkin, kun kuvaa oudossa paikassa uutta lajia.
Vuorisen harjoittelu ensi talven MM-hiihtoihin jatkuu heti, kun hän palaa Suomeen.
Hän pyrkii pitämään kuntoa yllä myös Pariisissa aina tilaisuuden tullen.
Kuvat:
Olympiatason maastohiihtäjä Lauri Vuorinen on ennättänyt 400-millisen lainaobjektiivin kanssa moneen kilpailutapahtumaan kisojen alkupuolella. LEHTIKUVA / Heikki Saukkomaa
