Lisää kahdenkeskisiä hetkiä

Espoolainen Outi Ojala löysi tiedon etäohjauksesta Mannerheimin Lastensuojeluliiton nettisivuilta. Hän kysyi murrosikää lähestyvältä tyttäreltään Siljalta, lähtisikö tämä toimintaan mukaan, ja tytär oli suostuvainen.

Äidin ja tyttären saamia keskinäisiä harjoitteita ovat olleet esimerkiksi toinen toistensa valokuvaaminen, yhteisen kuvan ottaminen sekä kuvakollaasin tekeminen.

Videokeskustelut ohjaajan kanssa ovat olleet Ojalan mielestä mukavan hienotunteisia, ja niissä on menty täysin äidin ja tyttären ehdoilla.

– Toki varmasti olen itse enemmän äänessä, mutta Silja on kuitenkin täysivaltaisena jäsenenä mukana ja voi osallistua ja sanoa asioita siltä osin, kun se tuntuu hänestä hyvältä. Videoyhteydessä myös ilmeet, eleet ja yhteiset naureskelut tulevat hyvin esille.

Huumorihan on todella hyvä lääke moneen asiaan ja tällaisen teinariäitisuhteen ylläpitäjänä jopa kantava voima.

Ojala ymmärtää, että tyttären murrosiän myötä edessä on uudenlainen elämäntilanne, jossa suhde vääjäämättä muuttuu. Toimintaan osallistumalla Ojala halusi antaa tyttärelleen signaalin siitä, että hän on yhä kiinnostunut tyttärensä asioista ja haluaa viettää aikaa yhdessä.

– Murrosiän luonteeseen kuuluu tietynlainen separaatio ja “en mä tiiä” -juttu, eikä viestinnässä mene kaikki sanallisella tasolla, joten se, että olemme viettäneet aikaa yhdessä, on ollut lähentävä asia ja pitänyt tavallaan kanavan auki nuoreen.

Ojala pitää keskusteluhetkien ja yhteisten harjoitteiden tärkeimpänä antina juuri sitä, että hän on tyttärensä kanssa varannut aikaa niitä varten.

Tällä tavalla yhteinen aika on todella toteutunut, ja he ovat pysähtyneet toistensa äärelle. Kiireisessä arjessa tällaiset hetket eivät ole itsestäänselvyyksiä.

– Olen saanut kuunneltua niitä pieniä signaaleita, joita nuoresta tulee – mitä hän toivoo ja haluaa. Tällaista toivon myös jatkossa.

Janita Virtanen