Berliinin kilpasarjassa on nähty 2000-luvulla aiemmin vain kaksi suomalaista elokuvaa, Petri Kotwican Musta jää (2008) ja Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen (2017).
Myös Hanna Bergholmin esikoispitkä Pahanhautoja (2022) valittiin yhdelle maailman merkittävimmistä festivaaleista, Yhdysvaltojen Sundanceen. Se sai loistoarvostelut ja myytiin käytännössä kaikkialle maailmaan.
Yön lapsen kriitikkovastaanotto on jakautunut.
Elokuvabisneksen tärkeät lehdet Variety, Screen ja The Hollywood Reporter kehuivat sitä arvioissaan. Iso-Britannian vaikutusvaltaisin elokuvakriitikko, The Guardianin Peter Bradshaw piti elokuvaa pettymyksenä Pahanhautojan jälkeen, eikä saanut kiinni äitiysteemasta.
Positiivisissa arvioissa kehuttiin ennen kaikkea Seidi Haarlaa ja elokuvan uskallusta. Kriitikot näkivät yhtäläisyyksiä David Cronenbergin elokuvien ja Roman Polanskin Rosemaryn painajaisen piirteisiin.
Näyttelijöistä Bradshaw kehui erikseen Pirkko Saisiota, joka nähdään Sagan kylmäkiskoisena äitinä.
