Lapset ja nuoret ovat vielä kehityksessään keskeneräisiä ja vasta rakentavat identiteettiään, minkä takia he tarvitsevat digimaailmalle paljon vastineita ympäröivästä maailmastaan esimerkiksi vanhempien kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Näin sanoo MLL:n auttavien palvelujen päällikkö ja psykoterapeutti Tatjana Pajamäki.
Vanhempi voi pyytää lupaa katsoa joskus vierestä, kun oma lapsi pelaa.
Nuorelta voi kysyä, mitä hän ajattelee esimerkiksi siitä, että tyttöjen häirintäkokemukset ovat niin yleisiä.
Vanhempi voi myös kertoa lapselleen kuulleensa, että joissakin peleissä tyttöihin kohdistuva puhe on epäkunnioittavaa, ja kysyä, onko lapsi törmännyt tällaiseen.
– Keskustelussa olisi erittäin tärkeää yrittää kuulla, mitä lapsi tai nuori kertoo ja tarttua siihen – mutta samanaikaisesti olla provosoitumatta, jos sieltä tuleekin jotain sellaista, joka yllättää tai hämmentää itseä.
Eli että pysyisi rauhallisena ja mieluummin kysyisi lisää ja pyytäisi perusteluja nuoren näkemyksille, Pajamäki toteaa.
Jos vanhemmalla herää huoli oman lapsen ajatuksista, hänen olisi tärkeä selvittää, mitä ajatusten taustalla on ja miten lapsi tai nuori todellisuudessa voi.
Mieli ry:n asiantuntijapsykologi Julia Sangervon mukaan avoin keskustelukulttuuri ja tunnekasvatus suojaavat lapsia haitalliselta sisällöltä.
– Pojalla on tärkeä olla myös myötätuntoisia ja tasa-arvoisia miesroolimalleja, jotka antavat terveen käsityksen miehisyydestä, että mieskin saa olla herkkä ja ettei ole epämiehekästä kohdella naisia hyvin.
Sangervo muistuttaa, että lapsille ja nuorille tulisi pyrkiä tarjoamaan monipuolisesti erilaisia sisältöjä, jotta he saisivat erilaisia näkökulmia.
Samalla vanhempi voi tukea lapsen tai nuoren kriittistä medialukutaitoa.
– Jos poika heittää vaikkapa jonkin naisvihamielisen vitsin, sen sijaan, että sanoisi “älä sano noin”, voi olla tehokkaampaa lähteä yhdessä pohtimaan, miksi sanoit noin – ja miltä sinusta tuntuisi, jos sinusta sanottaisiin noin. Tällä tavalla saa aktivoitua lapsen tai nuoren omaa ajattelua.
