Seksuaalirikosten ehkäisystä puhuttaessa katse käännetään usein uhriin, ja niin voi käydä myös syväväärennösten kohdalla. Tukinaisen juristi Rebecka Holm ja johtava kriisityöntekijä Johanna Linner Matikka huomauttavat, että esimerkiksi ohjeistus olla laittamatta kuvia nettiin siirtää vastuun tekijältä uhrille.
Holm muistuttaa, että melkein kaikista työikäisistä on kuvia jossakin päin internetiä.
Vaikka ei julkaisisi itsestään kuvia sosiaalisessa mediassa, kasvot voivat löytyä vaikkapa työnantajan verkkosivulta.
Digimaailma on niin suuri osa elämää, että sen ulkopuolelle jättäytyminen pelon vuoksi tarkoittaisi sivuun jäämistä monille oleellisesta elämänalueesta. Kuvien julkaisemisen rajoittaminen vain supistaisi naisten tilaa yhteiskunnassa entisestään.
Linner Matikka korostaa, että seksuaalirikoksen syypää ei ole koskaan ollut lyhyt hame tai räikeä huulipuna.
– Sellainen puhe suuntautuu rikoksen kohteeseen eikä siihen, että jotain pitää yhteiskunnassa tehdä, että naisiin kohdistuvat uhat ja turvattomuus saadaan ratkaistua.
Siksi vastuussa ovat myös sivustakatsojat.
Jos viestiryhmässä jaetaan suostumuksettomia alastonkuvia kenestä tahansa, myös tahtomattaan kuvan saaneen on syytä puuttua asiaan.
