Kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan osaaja Elias Kuosmanen myöntää suoraan, että hän on ollut etuoikeutetussa asemassa moneen kotimaiseen molskimelskaajaan verrattuna. Kuosmanen on voinut panostaa lajiin täysillä, mutta valitettavan moni ripustaa tossut ja trikoot naulaan parikymppisenä.
– Kauttaaltaan suomalaiseen urheiluun tarvittaisiin työ- ja opiskelupaikkoja, että toimivat urapolut olisivat olemassa.
Voisi edistää ammattia ja urheilla ammattimaisesti, Kuosmanen kertoi STT:lle viime viikolla Suomen MM-joukkueen mediatilaisuudessa.
Samaan aikaan kun nuorisomenestyjät siirtyvät aikuisten sarjoihin, pitäisi alkaa ottaa aiempaa enemmän vastuuta itsestään, aloittaa opiskelut, suorittaa varusmiespalvelus ja siirtyä työelämään.
– Aika harva painija on parhaimmillaan 20-vuotiaana.
Silloin on vaikea sanoa, kuka on paras 28-vuotiaana. Ja lisäksi tarvittaisiin niitä toiseksi parhaita sparraamaan, Kuosmanen muistutti.
Kolminkertainen arvokilpailumitalisti on kiitollinen, että hänellä oli vuosia harjoituskaverina Arvi Savolainen, ennen kuin Kuosmanen kasvatti itsensä 97-kiloisista 130-kiloisten painoluokkaan.
– Molemmat voivat varmasti myöntää sen, että aika samassa sarjassa on ollut molemmille uran kehittävintä aikaa.
Sparrasimme toisiamme ja hakkasimme päitä yhteen, kumpi on parempi. Siinä ihminen kehittyy. Sitä tarvittaisiin lisää.
Tervettä kilpailua kaivataan
Lapsia painin parissa vielä riittää, mutta aikuishuipulla massaa ei ole tarpeeksi. Savolaisen loukkaantumisen jälkeen Suomella oli lähettää tällä viikolla Kazakstanin Astanassa alkaviin MM-kilpailuihin vain kolme kreikkalais-roomalaista painijaa ja yksi vapaapainija.
– Ammattimaisesti harjoittelevien aikuisurheilijoiden määrä on auttamatta liian vähäinen.
Meillä pitäisi olla terve kilpailu ja useampi kova kilpailija joka sarjassa. Heistä valittaisiin arvokilpailuedustajat. Keskinäinen kilpailu veisi kaikkia eteenpäin. Se kuka voittaisi karsinnat, olisi varteenotettava menestyjä myös arvokilpailuissa. Näin se menee maissa, joissa on paljon huippupainijoita, Kuosmanen kertoi.
Maajoukkuevalmentaja Marko Yli-Hannukselan mukaan tärkeintä on, että nuorissa pärjätään vielä.
– Alle 23-vuotiaissa nappasimme keväällä EM-pronssia.
Kaksikymppiset ottivat myös mitaleita. Se on minulle tärkeä signaali, että olemme tuossa vaiheessa mukana.
Los Angelesia kohti
Suomalaiset ovat menestyneet kohtalaisesti aikuisten sarjoissa. Kuosmanen saavutti viime vuonna MM-pronssia 130-kiloisissa. Sitoutuminen lajiin voi poikia menestystä myös juniori-ikäluokkien jälkeen, mutta monen sitoutuminen koetuksella.
Painijan leipä on kapea.
– Apurahat ovat kortilla. Olen ylpeä ja iloinen, että olen voinut urheilla ammattimaisesti jo pitkään. Se on onnistunut Puolustusvoimissa työskentelemällä. Se on syy, että olen melko myöhään murtautunut MM-mitaleille asti. Minuun on luotettu, ja minua on tuettu pitkään. Olen tiennyt, että lahjakkuutta on, mutta tie huipulle on pitkä ja kivinen, 31-vuotias urheilija jutteli.
Kuosmasen ura jatkuu ainakin vuoden 2028 Los Angelesin olympialaisiin, joihin karsinnat alkavat ensi vuonna.
– Sitten punnitaan, miten eteenpäin.
Raskaassa sarjassa on paljon kokeneita urheilijoita. Iän puolesta voisi jatkaa vaikka seuraaviin (2032) tai sitä seuraaviin (2036) olympialaisiin, mutta tuloksien pitää pysyä hyvinä. Jos ei pärjää, ei kannata jatkaa liian pitkään. Siinä riskeeraa jo terveyden. Niin kauan jatkan, kun pysyn huipulla.
