Oliko puhelu Putinille riski vai mahdollisuus?

Presidentti Alexander Stubb ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Störe keskustelivat tiistaina Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa puolitoista tuntia puhelimessa. Keskustelu on herättänyt vilkasta keskustelua siitä, millaista hyötyä puhelusta voisi olla, mutta toisaalta pohdintaa myös yhteydenpitoon liittyvistä riskeistä.

– Tässä vaiheessa rauha ei synny mykkäkoululla, vaan sodan päättäminen vaatii suoria keskusteluja.

Se on Suomen intressissä, Stubb sanoi mediatilaisuudessa Mäntyniemessä tiistaina.

Stubbin mukaan puhelu käytiin Ukrainan ja Yhdysvaltain toiveesta.

Tuoreeltaan puhelusta hermostui Tanskan pääministeri Mette Frederiksen, joka suhtautui siihen hyvin epäileväisesti. Hän ihmetteli, mitä Suomi ja Norja ylipäätään voisivat saavuttaa toiminnallaan.

STT kysyi Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professorilta Tuomas Forsbergiltä ja Ulkopoliittisen instituutin vanhemmalta tutkijalta Matti Pesulta, miten he arvioivat puhelun vaikutuksia ja seurauksia.

Välittömät riskit

Pesu sanoo, että puhelun seurauksien välittömät riskit nähtiin hetimiten etenkin Tanskan pääministerin voimakkaan kielteisestä reaktiosta.

– Oli yllätys, että railo repesi pohjoismaisella tasolla.

Miesmuistiin ei Pohjoismaiden kesken ole ollut näin selvää railoa, ja se aiheutti tilanteen, jota joudutaan paikkailemaan. Parempihan olisi pitää erimielisyydet perhepiirissä pois julkisuudesta.

Pesu puhuu optiikkahaasteista ja muistuttaa, että kovassa maailmassa Pohjoismaat ovat olleet Suomelle kaikkein läheisimmät valtiot.

– Jos ajatellaan, että Norjan pääministeri ja Suomen presidentti puhuvat Helsingistä Venäjän presidentille samaan aikaan, kun muut pohjoismaiset pääministerit ovat täällä, asetelma saattoi olla heidän kannaltaan ikävä.

Forsberg toteaa, että jo puhelu itsessään on symbolinen voitto Moskovalle.

– Mutta toisaalta kustannus ei ole niin iso, ettei sitä voitaisi maksaa, jos kuitenkin päästään eteenpäin prosessissa ja saadaan omaakin agendaa perille.

Forsbergin mielestä puhelu saattaa lisätä riskiä siitä, että muut Euroopan valtiot tulkitsevat kentän olevan vapaa omien kansallisten intressiensä ajamiseen.

– Vaikka tästä ovat eräät henkilöt närkästyneet, todennäköisesti näitä tulee ja menee, eikä isompaa kolhua aiheudu.

Olennaista on, että tämä ei ollut kansallinen irtiotto, vaan Ukrainan kanssa oli koordinoitu.

Suomen asema pienenä maana osana suurvaltapeliä

Pesun mielestä Suomen rooli on tähän mennessä ollut menestyksekäs, sillä Suomi voidaan nähdä sillanrakentajana läntisen yhteisön sisällä. Toisaalta oli ennakoitavissa, että yhteydenotto Venäjälle voi herättää erilaisia näkemyksiä.

Tulevaa kehitystä on vielä vaikea ennustaa.

– On pitkälti kiinni siitä, mihin suuntaan tilanne tästä eteenpäin kehittyy.

Parhaimmillaan Stubbin ja Stören puhelu voisi vahvistaa Euroopan sisäistä koordinaatiota ja varmistaa, ettei Ukrainasta käytäisi keskusteluita Euroopan pään yli ja että Euroopan rooli ylipäätään lujittuisi.

– Mutta kyllä tässä väistämättä tarvitaan suurempia Euroopan valtioita tavalla tai toisella mukaan.

Pesu pitää myönteisenä, että keskustelua ylipäätään käydään.

– Mutta rauhasta ollaan vielä kaukana, hän huomauttaa.

Forsberg sanoo, että pieninä maina Suomella ja Norjalla on mahdollisuutensa toimia, sillä ne eivät ole sidoksissa arvovaltakysymyksiin, joita suurille valtioille saattaa syntyä.

Keppiä ei tule unohtaa

Pesun mielestä Euroopan tulisi olla roolissa, jossa venäläiset ymmärtävät, ettei Ukrainan sotaa pystytä ratkaisemaan ilman keskusteluita Euroopan kanssa.

Hän painottaa sanktioiden ja Ukrainan tuen jatkamisen merkitystä.

– Eurooppalaisten pitääkin olla päänvaivana venäläisille. Tämä keppipuoli on aivan välttämätön ja tärkeämpi osa eurooppalaista Venäjä-linjaa sen sijaan, että asiaa hoidettaisiin vain suoralla diplomatialla.

Puhelun sisältöä tarkemmin tuntematta on vaikea arvioida sen todellista merkitystä. Financial Timesin mukaan puhelusta suuri osa on ollut presidentti Putinin näkemyksiä Venäjän historiasta.

Forsbergin mukaan puhelusta voi silti saada käsityksen siitä, missä tilanteessa ollaan ja millaisia osapuolten intressit ovat.

– Mennäänkö tosiaan sillä keskiaikahistorialla vai ollaanko samassa todellisuudessa, jossa mekin elämme.

Kyllä tässä viimeiset kymmenen vuotta on ollut niin, että Putinin todellisuus on irtaantunut länsimaiden johtajista. Toisaalta tällaisella keskustelulla on tärkeää varmistaa myös, millainen Putinin maailmankuva on.

Forsberg muistuttaa, että rauhanprosessi ja aito neuvotteluyhteys lähtevät aina jostain liikkeelle.

– Voi ajatella niinkin, että pakosta on aina epäonnistuneita yrityksiä ennen kuin päästään onnistuneeseen yritykseen – jos sellaiseen joskus päästään.

Mimma Lehtovaara