ARFID:ia sairastavilla on tyypillisesti tiettyjä “turvaruokia”, joita he pystyvät syömään, kertoo Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä.
Turvaruoka saattaa olla esimerkiksi ranskanperunat, pinaattiletut, keitetty makaroni ja kalapuikot.
– Turvaruoat ovat ulkopuolisten näkökulmasta usein melko tylsiä ja tasaisia ruokia, joissa ei ole suuria vaihteluita, Mikkilä toteaa.
Eri ruoka-aineiden pitää usein olla erillisinä osioinaan lautasella.
Osa sairastuneista haluaa ruoan olevan aina samanväristä, mahdollisimman hajutonta tai esimerkiksi sose- tai vellimuotoista.
Erikoispsykologi ja psykoterapeutti Katarina Meskanen kertoo, että ARFIDia hoidetaan käyttäytymisen muuttamiseen pohjautuvalla hoidolla, ja hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Ravitsemusterapeutit puolestaan tekevät altistusterapiaa, jolla pyritään varmistamaan ruokavalion monipuolistuminen ja riittävä ravintoaineiden saanti.
– Hoidon tavoitteena on laajentaa syötävien ruokien kirjoa ja vähentää syömiseen liittyvää ahdistusta ja pelkoa, Meskanen kuvailee.
Lasten ja nuorten kohdalla tarvitaan usein myös perheterapiaa, sillä sairaus yleensä vaikuttaa merkittävästi koko perheeseen.
Vajaaravitsemustila vaikuttaa myös mielialaan ja altistaa esimerkiksi masentuneisuudelle ja ahdistuneisuudelle, jolloin näitäkin oireita on tarpeen hoitaa.
Mikkilä muistuttaa, että vääränlainen suhtautuminen ARFIDiin voi olla hyvin haitallista myös pitkällä aikavälillä. Jos ARFID laitetaan vain nirsouden piikkiin ja pahimmassa tapauksessa jopa pakotetaan lasta syömään, lapsen ruokasuhde suurella todennäköisyydellä häiriintyy.
Se taas altistaa myöhemmin myös muille syömishäiriöille.
– Yksi keino, jolla jokainen meistä voi olla ARFID-tyylisen syöjän tukena, on kunnioittaa ruokarauhaa. Meillä on monenlaisia syöjiä, ja tärkeintä olisikin, että kaikille löytyisi sopiva tapa syödä ilman, että muut arvostelisivat tai kommentoisivat sitä.
