Varakkaiden verotuksen kiristämistä vastustetaan usein sanomalla, että superrikkaat äänestäisivät jaloillaan ja muuttaisivat keveämmän verotuksen perässä muualle. EU Tax Observatoryn Quentin Parrinello sanoo, että ilmiö on olemassa mutta marginaalinen ja se voidaan estää poliittisilla päätöksillä ja kansainvälisellä yhteistyöllä.
Nytkin moni yritysjohtaja maksaa suhteellisesti pienempää veroa kuin sihteerinsä, koska varakkailla on mahdollisuus verosuunnitteluun.
Jos verotuksen aukot tukittaisiin tehokkaasti ja kansainvälisesti, esimerkiksi veroparatiisiyhtiöistä tulisi hetkessä tarpeettomia.
Utrechtin yliopiston professori Ingrid Robeyns korostaa, että varallisuuden keskittymistä voi vastustaa myös pelkistä taloudellisista lähtökohdista. Hän sanoo ilmiön heikentävän talouskasvua, koska se vie rahaa muun muassa investoinneilta infrastruktuuriin sekä tieteeseen ja koulutukseen, joita kasvu edellyttää.
– Eli vaikka ei piittaisi moraalista vaan vain taloudesta, taloudellisella epätasa-arvolla on rajansa, hän huomauttaa.
Robeyns on ollut mukana luomassa undefined käsitettä. Aivan kuten köyhyysrajaa, myös yläpään varallisuusrajaa voisi käyttää sosiaalisena indikaattorina, jonka avulla voidaan selvittää varallisuuden keskittymisen yhteiskunnalle aiheuttamia haittoja.
Superrikkaiden verotuksen kiristämisessä ei ole kyse ainoastaan epätasa-arvon vähentämisestä.
Robeyns ja Parrinello painottavat, että omaisuuden äärimmäinen keskittyminen ja valtavat tuloerot heikentävät demokratiaa. Varakkailla on muun muassa mahdollisuus palkata lobbareita sekä tehdä merkittäviä lahjoituksia puolueille ja ehdokkaille ilman, että se vaikuttaa heidän omaan elintasoonsa.
– Perimmäinen kysymys on, onko demokratia yksi ihminen, yksi ääni- vai yksi dollari, yksi ääni -järjestelmä, Parrinello kuvailee.
Lisäksi superrikkaat undefined suhteellisesti valtavasti enemmän päästöjä samalla, kun ilmastokriisin vaikutukset iskevät pahiten köyhimpiin.
